Fiesta en nuestra casa

Nyt yritän pinnistää viimeisiä graduvääntöjä... yök! Oon vietänyt koko kauniin aurinkoisnen päivän koululla. Tylsää viilaamista, jota vois jatkaa ikuisuuksiin, mut ehkä ens viikolla saisin lähetettyä työn. Toivottavasti...
Viikonlopuna oli tupari, joissa oli mukava sekoitus vaihtareita ja meidän chileläisiä koulukavereita.

Chileläisillä oli omat musat mukana ja kunnon biletys käynnissä. Vissiin vaan vähän mogattiin kun lähettiin baariin joskus kahden aikaan ja suuri osa chileläisistä lähti kotiin, kun niillä ei ollu varaa tulla mukaan. Ei tajuttu et tääl on ilmeisesti tapana ennemminkin juhlii koko ilta bileissä. Me taas kunnollisina suomalaisina ajateltiin et naapurin vanhempi pariskunta ei välttämättä arvosta läpi yön kestävii bileitä....

Santiagossa on edelleen päivisin reilusti yli 20 astetta lämmintä. Sunnuntaina toivuttiin tupareista piknikillä loikoillen ja suunniteltiin muutaman uuden suomalaisen tuttavuuden kanssa missä olisi hyvä järjestää vappupiknik.

Tänä iltana on meidän kiipeilyseuran (johon nyt ilmeisesti kuulutaan opettajan kutsuttua meidän kiipeilyreissulle mukaan) palaveri, jossa suunnitellaan ens viikonlopun dentes de diablon valloitusta. Toivottavasti vaan paranen ennen sitä. Sain inhottavan flunssan viime viikonloppuna, jota yritän saada kuriin syömällä erivärisiä chileläisiä ihmepillereitä.

Vuoria ja grillibileita

Tulin just contexto sociopolitico-kurssin tentistä, jossa piti selittää Chilen osuutta globalisoitumisprosessissa, luonnollisesti espanjaksi ja verrata kolmen tieteellisen artikkelin näkökulmia (joita en ihan ehtinyt lukemaan). Luulen et opettajalla on melko hauskaa mun vastausten kanssa. Aamun kurssi on kauemmalla kampuksella. Jonne matka keltaisilla busseilla kestä yli tunnin aamuruuhkassa. Bussit on melko mielenkiintoisia, ruuhka-aikoina aivan täynnä jengiä ja tyypit roikkuu ovista puoliks ulkona kuskien kaahatessa täyttä vauhtia.
Viime viikonloppu vietettiin Cordilleereillä, Cajon de Maipossa, vaeltaen ja telttaillen luksus vuorimaisemissa. Vuokrattiin myös hevoset ja käytiin katsomassa yhtä tulivuorta ratsain. Hevoset ei ehkä kyllä olleet maailman vireimpiä, mutta oli hauskaa. Loistava viikonloppu päättyi sunnuntain asadoon (grillibileisiin) meidän urheilukurssin opettajan, Ximenan, landelle, joka oli kutsunu koko luokan sinne. Luksus aurinkoa, bisseä ja grillilihaa. Mäkin oon pikkuhiljaa sopeutunut lihansyöjäksi, joka helpottaa kyllä hiukan elämää.
Liikuntakurssin opettajan mies on vuoriopas ja saatiin Markuksen ja Ossin kaa kutsu niiden kiipeilyreissulle huhtikuun vikaks viikonlopuks. Mennään kiipee joku noin 4000m huippu, jonka nimi on Dente de Diablo, muuta ei ole vielä oikeen selvinnyt. Jännää...

Ens viikonloppu on eka viikonloppu ku ollaan kaikki kolme Santiagossa, eli vihdoin voidaan järjestää tuparit. Voi tulla aika mielenkiintoista kun ollaan kutsuttu aika erityyppistä porukkaa. Chileläiset kaverit on suurimmaks osaks meidän turismo adventura –kurssilta, tosi mukavaa jengii, joiden keski-ikä on ehkä hiukan alle 20. Välillä tunneilla meno on kuin yläasteella... Lisäks kavereihin kuuluu vaihtelevasta erimaalaisia lähinnä vaihtareita, muista yliopistoista.
Aika on kulunu supernopeesti! Vaikka ei oo kouluu kuin kolmena päivänä viikossa, kokoajan tuntuu riittävän tekemistä... Gradua oon yrittänyt saada viimeisteltyä ja tehnyt deadlinen itselleni tän kuun loppuun, joka on siis tasan kuukauden jäljessä edellisestä aikataulusta. Saa nähdä miten käy...Espanja sujuu koko ajan hiukan paremmin. Aloitin eilen espanjan tunnit, jotta oppisin kieliopin kerralla oikein.
Koht täytyy lähtee takas koulun. Tänään acondiciamento fisica- kurssilla on ilmeisesti ohjelmassa ensiapua. Illalla meille on tulossa jengii syömään ja varmaan lähdetään jonnekin ulos.
Chiao!

Yritys palata arkeen....

Vihdoin sain sen tehtya! Tana aamuna avasin gradun uudestaan ja yritan saada sen kokonaan ikuisiksi ajoiksi pois huolien/tekemattomien toiden listalta. Koska lupasin proffalleni lahettaa sille viimeisen version tyosta maaliskuun aikana, oli ehka viimein aika tehda asialle jotain. Vaatii jonkun verran hiomista, mutta vahemmaan kun olin odottanut. Toivottavasti saisin homman tehtyy tan kuun aikana. Oon hienosti omaksunu latinalasamnrikkailaisen rennomman otteen elamaan, joten mitaan ei tule tapahtumaan liian nopeasti...
Vihdoin olen saanu kaikki myos kurssit yms. sahlattya, joten voi alkaa orjentoitumaan jonkinlaiseen normaalielaman. Johon siis kuuluu koulua kolmena paivana viikossa, joista puolet on acondiciamento fisica -kurssia. Loistava kurssi, aerobic -tunteja, salia, lenkkeja, vaelluksia seka teoriaosuuteen kuuluu treeniohjelman tekoa, ravinto-oppia ja mika hauskinta ensi viikon kokeeseen tulisi osata KAIKKI ihmisen luut ja lihakset espanjaksi... Joo, tulee hauska viikonloppu. Taytysi varmaan aloittaa opettelemalla ruumiinosat espanjaksi. Saattaapi jaada tyhja paperi....
Arkeen paluu tarkoitti myos lenkkeilyn aloittamista. Santiagon ylla on kokoajan smog-pilvi, joka tekee ulkourheilun vahemman mielyttavammaksi. Yritan viela testailla kuinka hyvin rasitusastmani kestaa saastelenkkeilya. Lenkin jalkeen tuntui kuin keuhkot olisi olleet taynna hiekkaa, joten saa nahda pitaako sousiolla etsia sisakuntosali. Ehka viela pari yritysta, jos keuhokoja voisi hiukan karaista.

Matkakertomus Patagoniasta

Reissu Chilen eteläiseen kärkeen sujui loistavasti. Lähdettiin matkaan vajaa pariviikkoa sitten hollantilaisen Rimken kanssa. Ensimmäiset viisi päivää vietimme Torres del Paynessa vaeltaen. Valmistautuminen vaellukseen oli yllättäen jäänyt viime tinkaan ja jouduttiin vielä viimeisenä iltana kymmenen aikaan juosta ympäri Puerto Natalesia, pieni kaupunki puiston lähellä, etsimässä kaasua keittimeen yms. muuta pientä tarpeellista.

Saatiin kuitenkin kamat kasaan ja lauantaina aikaisen herätyksen ja parin tunnin bussimatkan jälkeen päästiin lopulta W:n alkuun. W on luonnonpuiston yleisin vaellusreitti, joka tekee W-mallin kahden laakson ja Gray-jaatikon kanssa. Ensimmäisenä päivän kiivettiin rinkat selässä ylös ensimmäiselle leiripaikalle, josta oli vielä noin tunnin nousu kivilouhikossa ylös kuuluisien (ainakin Chilessä) Torresien (kolme kivipatsaan mallista vuorta) juurelle. Tarkoituksena oli herätä seuraavana aamuna puoli kuudelta ja kiivetä ylös pimeässä ja katsomaan auringon nousua ja sen värjäämiä huippuja. Onneksi kiivettiin ylös myös varalta samana iltana, jolloin ilma oli kirkas ja päästiin näkemään mahtavat huiput, koska seuraavan aamun superaikainen herätys ja pimeässä kiipeäminen ei ollut kovin palkitsevaa. Huomasimme aamun valjetessa (olimme siinä vaiheessa jo kiivenneet ylös) huippujen olevat täysin pilvien peitossa, eikä auringon nousun väreistä ollut tietoakaan.

Päivä kirkastui hiukan myöhemmin ja jatkoimme alas laaksosta mielettömän ja kohti seuraavaa. Maisemat vaihtuivat kokonaan ja päivä vaellettiin turkoosien järvien rannoilla. Onnistuttiin myös bongaamaan pari kotkaa ja korppikotkaa. Vihreät vuoret ja turkoosit järvet olivat kuin jurrasic parkista ja pystyi helposti kuvittelemaan t-rexit ja muut dinosaurukset näihin maisemiin. Patagoniasta on vissiin löydettykin paljon dinojen fossiileita...

Kolmantena päivänä kiivettiin keskimmäiseen Vallee Francian, josta avautuivat mielettömät näkymät sekä vuorille ja jäätiköille että edellisen päivän vaellusreitin järvialueelle. Päivä oli aivan upea, mutta kun päästiin seuraavalle leirinta-alueella oltiin kävelty ja kiivetty yli kymmenen tuntia vain kahden lyhyen tauon kanssa ja melko väsyneitä retkeilijöitä. Vietettiin kuitenkin hauska ilta uusien kavereiden brittien Jamesin, Alexisin ja Markin sekä ranskalaisen Julienin kanssa.

Loput kaksi päivää käytettiin viimeiseen W:n sakaraan, Grey-jäätikkölle ja takaisin vaeltamiseen. Taaskin aivan uudet upeat maisemat ja mielettömän iso jäätikkö. Välillä tosin tuuli niin kovaa, että sai todella taistella päästäkseen eteenpäin.

Palattuamme Puerto Nataliesiin vietettiin torstai päivä vaelluksen rasituksista toipuen ja perjantaina tehtiin kunnon bussituristimatka Perito Moreno-jäätikölle Argentiinaan. Oli lisää upeita maisemia ja todella suuri jäätikkö. Viime viikonloppu vietettiin Punta Arenasissa, Magallhaesin salmen suulla Olgan vieraina.

Maanantaina kahdeltatoista laskeuduttiin Santiagon kentälle ja kahdelta alkoi estructura merkada turistican tunti (ei ole vielä täysin selvinnyt mikä on sisältö), johon piti mennä, koska en ollut edellisille kolmelle keralle ehtinyt. Joten ei todella ollut pehmeä paluu arkeen... Santiagossa on edelleen 20-30 astetta lämmintä, jota taas osaan hyvin arvostaa palattuani kylmemmästä etelästä.