Carreteando...

Kun edelliset pari viikonloppua oli vietetty enemman vuorimaisemissa, raittiissa ilmassa, oli viime viikonloppuna selkeasti aika ottaa takaisin liian terveelliset elamantavat. Perjantaina aloitettiin juhliminen loistavalla ravintolaillallisella, jatkettiin bileisiin 11 sta kerroksen kattohuoneistoon, josta oli upeet maisemat Santiagon yli ja yon vikat tunnit kuluivat tanssilattialla, joissain hiphopbileissa... Siistii, kotiin saavuttiin noin 6.30.
Onneksi lauantaina oli henkisen heraamisen vuoro. Kahdelta oli innolla odottamamme Dalai Laman luennot. Olotila ei ehka ollut vastaanottavaisin, mutta oli upeaa nahda yksi idoleistani livena. Luentojen aiheena oli the Power of Compassion, ei ikina tee pahaa muistutttaa itseaan laheisten huomioimisen tarkeydesta!! Seuraavaksi taytyy etsia muutaman Dalai Laman kirja kasiin.
Koska edellisesta illasta oli jaanyt tanssijalka paalle (taalla bileet on yleensa koko illan jonkun himassa, joten en ollu mitenkaan liikaa tutustunut Santiagon yoelamaan), piti myos launatai-iltana lahtea ulos. Jaksettiin juhlia taas koko yo ja viela menna katsomaan auringonnousua Santiagoa ymparoivien vuorten takaa uusien ystaviemme kampan kattoterassille. Kotiin paasin yhdeksalta sunnuntaiaamuna... Onneksi ensi viikonloppuna on taas ohjelmassa muutama vaellus, ettei mene liian holtittomaksi elama. Nyt salille ja ilta kotona, ah niin ihanan gradun, kanssa.(Ehka valmistuis jo talla viikolla?!?!)

Lisää vuorikiipeilyä

Aivan loistava viikoloppu taas Cajon de Maipossa, jossa oltiin jo kerran pari viikkoa sitten.Lahdettiin perjantaina setsemalta koulun pihalta 70 muun Turismo adventura- opiskelijan kanssa. Perjantaina oli kurssien eka vaellus. Jengi ei kaikki todellakaan ole mitaan vuori-ihmisia ja monelle oli eka kerta vaeltamassa, joten kaikien 70 raahaminen yli 3000 metrin korkeuteen kesti jonkun aikaa.... Vuorimaisemissa, esitettiin neljan hengen ryhmissa edellisella viikolla oppimiamme ensiaputaitoja. Meidan ryhman tehtavana oli luunmurtumat, joten loistavasti Markuksen kanssa pelastettiin Ossin jalka sitomalla sauvat sen ymparille, chilelaisen vahvistuksemme Michelin selittaessa tapahtumia. Michel ystavallisesti myos kirjoitti ryhmamme raportin. Ilmeisesti luottamus intercambioiden (vaihto-oppilas) osaamiseen ei ole jarin suuri... Oli kuitenkin hieno vaellus.
Koska seuraavana aamuna oli seuraava kiipeilyreissu opettajamme andikerhon kanssa melkein samaasa paikassa, jaatiin Cajon de Maipoon yoks. Meidat jatettiin bussista pilkkopimeelle itelle ja sanottiin et ajettiin vahingossa kylan ohi, jos oli leirintaalue. Vahan ihmeteltiin kun ei nakynyt yhtaan valoa koko mestassa. Loydettiin kuitenkin kyla ja leiripaikka. Seuraavana aamuna oli mukava heratys kun paikallinen leirintaalueen per***n koira oli repinyt ja syonyt mun kaikki hiirten takia puuhun ripustamani ruuat! Onneks kylassa oli pieni kauppa auki ja sain uudet evaat.



Lauantaian kiivettiin noin 1000 metrii ylöspäin 3000 metriin leiriin, josta seuraavana aamuna kuuden jälkeen lähdettiin valloittamaan Dente de Diablo- huippua. Oli aivan upea päivä!! Pieni pettymys oli kun ei ihan saavutettu 3900 metristä huippua. 2oo metriä ennen olosuhteet meni niin huonoiks (loppu oli lumen sijasta puhdasta jäätä, eikä meillä ollu kamoja mennä sitä ylös) et ois ollu liian vaarallista jatkaa. Tyhmää... Päästiin vasta kahdeksan jälkeen takas leiriin, josta vikat puolitoista tuntii käveltiin pimeässä. Vähän harmitti etten ollu raaskinut ostaa päälamppua. Oli siis reilu 13-tuntinen päivä, mutta superhauskaa!!



Seuraavana aamuna vaellettiin takas alas ja lähettiin kohti Santiagoa. Vappupäivä siis alkoi kolmen tunnin vaelluksella. Mutta onneksi Santiagon suomalaiset ystävämme oli koonneet piknik-eväät ja porukan valmiiksi, ja hienosti tunnissa saatiin neljän päivän hiet pestyy, itsemme puistoon ja kuohuviinilasit käteen..