Mietteita Monroviasta

2007-10-27T10:32:00.000-03:00

Melkein nelja viikkoa Monroviassa, ja vielakin tuntuu ettei ole ihan ehtinyt sulattamaan kaikkea. Maata rakennetaan hurjalla vauhdilla lahes olemattomalle pohjalle. Liberiassa ei juurikaan tuoteta mitaan, maaseudulla on omavaraismaataluotta, joka juuri ruokkii perheet, mutta suuri osa elintarvikkeista tuodaan ulkoaa. Uusi hallitus on ollut vallassa puolitoista vuotta ja he ovat joutuneet rakentamaan koko hallintokoneiston lahes tyhjasta. Maan infrastuktuuri on olematonta, korrupotio edelleen suuri ongelma ja ihmisten kouluttamattomuus vaikeuttaa kehitysta. Hallitus on presidentin nimittama ja suurin osa ministereista koulutettu ulkomailla. Paikallisvaaleilla valituista parlamentin jasenista vain noin puolet on lukutaitoisia. Joten ero hallituksen ja parlamentin valilla on suuri, eika presidentin puolueella ole enemmistoa parlamentissa. Tama kuvastaaa aika paljon koko maan tilannetta. Erot ovat suuret, hallitus on uudistusmielinen ja paljon tapahtuu kovalla vauhdilla ainakin ylimmalla tasolla. Se miten hyvin se kuvastaa kansan tahtoa jaa nahtavakai. On aivan uskomatonta nahda milla vauhdilla lakeja ja linjauksia tehdaan. Nyt alkaa hallituksella olla todella kovat paineet saada konreettista nayttoa, teita, kouluja ja terveyspalveluita. Ihmisilla on kovat odotukset parannuksista ja jos niita ei tapahdu on levottomuuksien riski aina olemassa.
Tyo on todella intensiivista ja paivat venyvat helposti reilu 12 tuntisiksi. Maailman Pankin politikkaan kuuluu olla ohjeistamatta liikaa ja tiputtaa uudet sekaan ja katsoa “pysyyko ne pinnalla”. Joten ensimmaiset viikot oon yrittanyt rapikoida. Nyt tuntuu etta alan hiukan hahmottaa missa mennaan, mutta edelleen on sata raporttia luettavien kansiossa. Pankin tyokulttuuri on jenkkihenkinen, ja suurimmalla osalla on tutkinto maailman huippu yliopistoista, joten Turun kauppiksen tutkinnon kanssa taytyy ansaita paikkansa. Rankkuudesta huolimatta tyo on todella mielenkiintoista ja tyoskennellaan paljon suoraan hallituksen kanssa, joten linkki paatoksen tekoon on todella lahella ja tuntuu etta saadaan jotain aikaiseksikin.
Vapaa-aikaa ei ole liikaa, eika aktiviteettitarjonta ole hurjaa. Monroviasta loytyy kuitenkin muutamia hyvia ravintolaoita ja yokerhoja. Tosin YK on asettanut tyontekijoillee ulkonaliikkumiskiellon arkisin 00-05 ja lauantaisin 02-05. Naiden noudattaminen ei kylla ole aina onnistunut…..
Kamppa on mukava ja meilla on ihana kotiapulainen Mary, jota ilman ei tallainen tyorytmi onnistuisi. Turvallisuustilanne ei ole loistava ja iltaisin liikkuminen on kaytannossa autoista muurien ja porttien taakse. Ollaan varmaankin ostamassa auto Rebeccan kanssa puoliksi, joka antaa hiukan lisaa itsenaisyytta. YK:n lasnaolon huomaa kaupungissa ja kaduilla saattaa tormata jopa valkoisiin panssarivaunuihin.
Pari viikkoa sitten oltiin kalastamassa libanonilaisten veneella avomerella. Aamupaiva oli todella upeaa aurinkoa, kunnes jouduttiin myrskyyn ja luotto Liberian meripelastukeseen ei ole hurja. Heilla kun ei ole veneita... Mutta selvittiin hyvin ilamnkin rantaan ja kuultiin paljon kalajuttuja satakiloisista tonnikaloista yms. Myrskyn takia meidan saalis jai heikoksi, mutta ensi kerralla tavoitteet on korkeammalla… Kalastuksen lisaksi sunnuntaiaktiviteetteihin kuuluu rannat. Hiukan Monrovian ulkopuolelta loytyy upeita palmurantoja ja taytyy viela kerran mainita etta ilmasto taalla on aivan upea. Yotapaivaa lampotila on 28-35 astetta, koskaan ei ole liian kylma eika kuuma.
Tullaan Rebeccan (ruotsalainen tyokaveri\kamppis) kanssa tosi hyvin toimeen ja toista selviamisessa on auttanut paljon et voi jakaa jonkun kanssa joka on samassa tilanteessa. Muutenkin on mukavaa jengia, tosin ikavan erottautuneet ekspatti- ja liberialasyhteisot. Turvallisuustilanteen takia paikallisiin tutustuminen on hiukan hankalaa. Muta ensi viikolla olen lahdossa koyhyyden vahentamisstrategian kirjoittamisprosessiin liittyen jarjestettaviiin maaseutukonsultaatiohin. Odotan innolla tutustumista Monrovian ulkopuoliseen elamaan, joka on kuulemma aivan eri maailma. Konsultaatioissa kuullaan eri kylien edustajia, ja peilataan suunniteltua strategiaa maaseudun tarpeisiin.
Yritan ehtia paivittaa blogia tasta lahin hiukan useammin
Koska unohdin mun kameran piuhan Suomeen on kuvien lisaaminen ollut hiukan ongelmallista. Koitan viikonlopun aikana saada Rebaccan kamerasta kuvia laitettua.

Ensivaikutelmia Monroviasta

2007-10-11T13:59:00.000-04:00

Tassa jatkoa Lattareissa aloitettuun blogiini. Vuodessa olen siirtynyt ensin Ecuadorista Perun, Bolivian ja Argentinan kautta takaisin Suomeen viime joulukuussa ja nyt jalleen vaihtanut mannerta Afrikkaan, Liberiaan.

Viikko sitten perjantai-iltana laskeuduin Roberts Porttiin Liberian kansainvaliselle lentokentalle. Kenttä on pieni ja rapistunut rakennus, jonka pihalla lähimmä YKn koneita ja helikoptereita. Pääsin hyvin maahan ja kaikki kamat tuli perille. Maailman Pankin autokuski oli vastassa ja matkalla hotellliin sain esimakua tulevasta kotikaupungistani seuraavan kahden vuoden ajan. Ilmasto on ihanan trooppisen lammin ja luonto huikean vehreaa.

Monrovia on melko raunioina. Tiet, jotka on yksi maan suurimpia infrastuktuurin ongelmia, ovat lahes ajokelvottomia. Monroviasta ei loydy montaa sataa metria asvaltoituja teita ja hiekkatiet ovat taynna kuoppia ja vesilammikoita. Sadekauden aikana suuri osa maakunnista on taysin eristyksessa. Kaupunki yleisesti on raunioina. Sodan jaljet nakyvat ja YK-joukkojen lasnaolon todella huomaa katukuvassa. Tosin jalleenrakennus on alkanut ja kaupunki on taynna erinakoisia rakennustyomaita.

Reilussa viikossa olen saanut aika hyvin jarjestettya elamaa ja paassyt tutustumaan hiukan Monrovian sosiaalisiin ympyroihin, jotka expattien osalta ovat hyvinkin eksklusiiviset. Taalla on hurja maara kaikenlaisia kansalaisjarjestoja ja todella paljon lahetyssaarnaajia eri kirkoista. Jokaisella on omat missionsa, enka usko etta kenellakaan tassa maassa on oikein kokonaiskuvaa mita taalla tapahtuu.

Kasalaisjarjestoihmisten ja YK:n henkilokunnan lisaksi taalta loytyy erittain kirjava joukko erinakoisia yrittajia. Pelkastaan tullessa lentokoneessa tapasin mielenkiintoisia tyyppeja. Vieressä istuva nuori jätkätutki liberian viidakoita ja etsi kultaa ja kutsui minutvesihiihtämään heidän kanssaan, toisella puolella istui hollantilainennainen, jonka isä hoiti Taylorin (entinen hallitsija, nyt Haagissa syytettyna sotarikoksista) metsäbusineksiä ja on nyt Hollannissavankilassa ja sen vieressä jenkki nainen joka on naimissa Monrovianparhaimman hotellin pitäjän kanssa ja oli kertoi hotellin pitämisestäsota-aikana, kun paikalliset pojat nukkuivat hotellin alakerrassa kalashnikovien vieressa.
Toimistolla samaan aikaan aloitti ruotsalainen tytto, Rebecca. Todella mukava tyyppi ja muutettiin maanantaina kamppaan, joka on varmaan yli 200 neliota, melko uusi ja parvekkeelta voi ihailla auringonlaskua Atlantin ylla. Kunhan loydetaan hyva puseppa huonekaluja varten ja saadaan vahan sisustettua lisaa, saa kampasta tosi mukavan. Meilla on myos ylimaarainen makuuhuone vierailijoita varten…

Monrovia paivasaikaan on turvallinen, joskaan tietyille alueille ei voi menna. Iltaisin ja oisin ei periaatteessa voi ilman autoa kulkea mihinkaan ja kaikki asunnot ja toimistot on muurien ja piikkilanka-aitojen ymparoimia. Pankin toimistolla on talla hetkella liian vahan autoja, joten kulkeminen iltaisin ja viikonloppuisin vaatii hiukan jarjestelyja. Saattaa olla, jos ei saada lisaa autoja toimistolle, etta joudutaan ostamaan auto. Ottaen huomioon missa kunnossa tiet taalla ovat ja muutenkin liikenteen, en ole mitenkaan innoissani auton huoltamisesta yms.

Tyot vaikuttaa todella mielenkiintoisilta. Viime viikko meni aika pitkalti erilaisissa kokouksissa ja tutustuessa projekteihin. Maailman Pankin tyokulttuuriin kuuluu pitkat tyopaivat ja toimiston valot on paalla yomyohaan. Nyt alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan oma tyonkuva, johon paaasiassa kuuluu meidan projektien hallintaa seka osallistumista koyhyyden vahentamisstrategian tekooon. Uskomatonta nahda, kuinka koko hallinnon pohjaa luodaan melkein tyhjasta ja huikealla vauhdilla. Eilisessa kokouksessa minut esiteltiin presidentille, seka hallitukselle, joten yhteistyota tehdaan korkealla tasolla.

Melkein kahden viikon jalkeen, johon kuului paljon toita, hiukan juhlia, paljon kokousia, paljon uusia ihmisia, ruokamyrkytys, muutama tunti upealla rannalla (toivottavasti myos ensii viikonloppuna) ja paljon muuta, olen viela hiukan paasta poyralla, mutta positiivisella mielella tulevasta kahdesta vuodesta. Valokuvia koitan saada liitettya viikonloppuna.

Work and travel..

2006-09-09T10:38:00.000-04:00

Already two weeks of work in the Huancavilca Foundation, time is really flying here. Last week we went to see three families whose houses or more like shacks built on top of a river had collapsed. In these three houses lived 18 people. Luckily no one got hurt from the collapse, but the families with loads of little kids lost everything. Really sad. Hopefully we can help them get some materials and a safer place to built their houses than on the water. There are hundreds of houses like this built on a few poles on top of the water just waiting for the next flood to whip them out...
Since our foundation was the first one on the sight of the accident they interwied my boss for the national news and I appeared on the news as well. Already gaining fame in Ecuador ;)
Mostly my work here has been helping with the administration and marketing of the projects. The local kids are really interested in me and the other foreign trainee and often come to the office to see us. Since I also really wanted to do some work a bit closer to the people, we are planning to give some classes of cultural exchange in local schools with the other trainee. Am really looking forward to that.
Last weekend had a really good trip to Cuenca, a colonial city about three hours from Guayaquil with some other trainees and Ecuadorianos. The difference between the cities is huge. Cuenca was really quite, clean and cool, the opposite of Guayaquil.
Also visited a beautiful national park Cajas and did some hat shopping in a hat factory where they make the original Panama hats. Yes they are made in Ecuador.
If everything goes well in two weeks I should be in the Galapagos islands. We are planning a trip with some friends. It´s hugely expensive and will totally wreck my budget, but being so close to such an extraordinary place I just can´t miss the opportunity to go....

Working for the foundacion

2006-08-30T18:50:00.000-04:00

I started my work for the Huancavilca Fundation on Monday. It`s been very good to see that the Foudation actually seems to be pretty organized and the projects look like they`re really working. Like I wrote earlier it works in a poor part of Guayaquil called Guasmo which has 500000 habitants. Huancavilca`s work contains different projects for example prenatal medical services, activities for children, building houses and supporting micro entrepreneurs and helping the people to create work for themselves. Since 80 % of the people in Ecuador live in poverty and social security almost non-existent these kind of foundations really make a difference in the community.
At the moment I`m working with an other trainee on a project concerning the creation of a local news paper. We are trying to solve some problems the representavites of the local community have concerning the financing and administration of the project. Very interesting and hopefully we`ll be able to see some results soon. In addition to this project I probably will be working with the project with the micro- entrepreneurs which concerns counselling and training.
So, at least so far the work seems to be really good and all the people there are great as well and are very happy to work with the trainees.
Last week-end got to know some more trainees and students in my welcome party. Seem to be nice people as well and with some will be going to Cuenca next weekend, which is a old colonial city just a few hours away.
Life in the Chauca family is still going well. And I feel like home in the house. Although having lived quite an independent life, it is a bit hard to get used to asking if you can go out and at what time do you need to be home. And always reporting on where have you been, with who and what did you do. Not that they are that strict with me, but Lorena who`s 23 had to be home from the party at two. Hmmm, I think I had to be home at two when I was 14.....
My plans are a bit more clear a the moment. I will be staying here in Ecuador for an other two months and will hopefully meet up with a friend in Quito with whom we`ll go down to Peru and Bolivia and back to Santiago. Then from Santiago to I`ll go to Buenos Aires and fly home from there in December.
That`s all from Ecuador at the moment.

First days in Ecuador

2006-08-24T14:13:00.000-04:00

After a lovely week of seeng friends in Santiago and arranging my things(thank you Kaisa for a place to stay) on Sunday morning at took a flight to Ecuador. Since I only booked to flight a few days before I wasn´t sure if the guys from Aiesec, the organization who arranged my internship, had received my email and had time to come get me from the airport and organize my accommodation. So very with some anticipation I got of the plain outside to the beautiful hot breeze. At least I finally escaped the winter!! It´s never cold here!
Luckily there were some people receiving me at the airport and found out that I will be staying with the family of Lorena. The family is great! In the house live Lorena´s mom, dad, sister, brother and Sandra a girl who works at their shop. The life here is very different and the last days have been a bit of a culture shock. Mostly in a good way though. I´ve been adopted to the family and teach the girls some English, while they correct my spanish.
Gyayaquil is the biggest city of Ecuador with a population of nearly two million. It´s close to the cost and there should be some beautiful beaches just a few hour a way. Hopefully will go there this weekend. The city is quite dirty and not one of the prettiest, but very lively and the people are friendly.
My work will start next Monday in the Fundacion Huancavilca, which is in a poor part of the city and they work in different areas to strengthen the community. We visited it briefly on Monday. The area is very poor, hadn´t really seen anything like that before. Tomorrow I will go and meet everyone and probably will have a better picture of my work. I am really looking forward on starting work there.
Since a had the week of I wanted to go and do a bit of tarvelling. Lorena´s family has two shops and tehy needed us (me and Lorena) to get some cheese from the Sierra. It is a familys friend who has a farn there and we could stay in their house. So got up before four Tuesday morning and took a bus to teh countryside. Went trough loads of bana plantaciones (now I know where the Dole bananas come from) and got to this beautiful village Pallatanga in the middle of thees greend mountains. After a huge breakfast went up the hill about an hour to the farm. Again the people were so nice, altough a bit more shy than in Guayaquil. Spent the whole day in the farm made some cheese and cooked lunch out of vegetables straght from the fiels. The best corn I´ve ever tasted. And the señora cought a chicken from outside, cut it´s trought and made a great soup out of it.
There´s a lot more indigenous people living in the Sierra, than in the city. For the señora there were working a girl and her husband. She is 20 years old, had two children of less than two years and was working with the baby in her back. Everywhere in the village there were children. I also learned a little of their native language Quichua.
Now am back in Guayaquil and spent the morning in the roof of the house washing clothes and studying spanish. Have to be getting back to the house now for some lunch. They eat so much here and every where I go alwasy have to eat something.

Riding and partying in Las Leñas

2006-08-15T15:00:00.000-04:00

Back at Santiago. Again the boarder to go across from Mendoza to Santiago was closed for a week, witch ment that I had to stay in Las Leñas for an extra week. This also ment missing a trip with Santiago friends to, San Pedro, the north of Chile.
Las Leñas was cool. Last Monday had one of my all time best days riding. After a weekend of snowstorms it finally cleared up and they opened the toplift of the mountain!! WAU!!! Amazing riding, fresh tracks the whole day in this beautiful super light powder! After Monday stayed there allmost a whole week more since couldn`t get back to Chile. Some good days riding, but mostly in snow storms. Leñas life is a lot of waiting and less but very good riding. Since there are lots of days with closed lifts the only other thing to do is to go out. Being a skitown in Argentina means that Leñas has some seriously good parties. Allso a really cool atmosphere with lots of nice people. Mostly divided to the gringos and the very well of Buenos Airesiens...Place is probably the most expensive in the whole of Argentina.

After a a week of snow storms I decided to take my chance and last Saturday sold my board and bought a ticket to Mendoza and luckily they just opened the boarder on monday and I got to Santiago (after 13 hours with 3 hours wating in the boarder and a brocken bus).

All together had a really good time and being such a specially atractive mountain I think I will have to come back... Hopefully next year. All though I think the best time to come would be september when the weather calmes down a bit.
At the moment have spent the day in a cyber cafe looking for flight to Ecuador, where I start my internship in a local NGO called Huancavilca Fundacion. Thank you dad, who promised to buy me the ticket and saved me a 5000km bus ride through Chile and Peru. Tomorrow should be able to get some photos added to the blog.

Skiing

2006-07-27T10:02:00.000-04:00

Promised some new friends to continue my blog in English. So here it goes..
Last week in Santiago, exams, goodbyes, parties, packing and cleaning the house. On Sunday we had to clear op our stuff and give the keys back to our landlord Angela. Although exited of going travelling it was sad to leave our home and comfortable Santiago life.
At the moment am in Las Lenas in Argentina. Had to change my plans of coming directly here cause the boarder between Santiago and Mendoza was closed again last Sunday and after waiting for it to open the week before to get back to Santiago I definitely wasn’t going to do it again..
So I took a night bus down to Pucon to the south of Chile. With the aim to climb up to the volcano Villarrica and snowboard down it, but unfortunately, witch was quite probable, the weather was rainy and there was no chance of it. Instead I went to see some cool waterfalls and swam at night in some natural hot springs. The area around Pucon is amazing with volcanoes, lakes and arucaria trees, witch are these strange big super old pine treas that look really funny. As the rain didn`t seem to bee going anywhere moved on from Pucon to Brariloche.

Bariloche was great!! Finally got to do some good riding. Three super cool days riding great powder. The mountain isn't as big as Las Lenas but had some great snow on it. And just before I was leaving the mountain with very sore mussels from riding and hiking for three days I got offered free stretching and massage thanks to a promotion of the local phone operator!! So, very good last impression of Bariloche. The town is amazingly beatifu, alpine style by a turquoise lake and surrounded by gorgeous mountains. Thanks to the Argentinian highly efficient bus companies who gave me the wrong timetables and made me miss my bus, I got to spend an other day in Bariloche enjoying the secenery and their great artesan chocolate.

Now have been here for three days. Snow isn't so great, but have had some good days. They still haven't opened the top lift with basically opens up all the good riding. We hiked up to the top on monday, three hours hiking and while getting ready to drop in the pretty steep icy culouir I noticed that the strap of my binding is gone... Luckily got a strap of a friends backpac and tied my foot to the binding. Worked pretty well and got down the mountain.

At the moment scanning weather reports and trying to decide weather to spend my last skiing days here or to go and see the Santiago resorts.

Por fin en Santiago

2006-07-18T19:37:00.000-04:00

Ihanaa olla kotona!!!
Sunnuntaipäivä kului pitkälti lauantain tapaan kahdelta lähdettiin samalla bussilla kuin lauantaina, saatiin samat sämpylät kuin edellisenä päivänä ja katsottiin samat elokuvat. Onneksi kuitenkin 16 tunnin bussissa olon jälkeen, josta 6 tuntia odotettiin rajalla, pääsin lopulta Santiagoon puoli kolmelta maanantai -aamuna. Huh!!! Oma koti ja sänky! Ei oo parempaa. Santiago on myös näyttänyt tällä viikolla parhaita puoliaan. Edellisen viikon sateiden jälkeen ilma on puhtaampaa, ympäröivät lumihuippuiset vuoret on näkyvissä ja mikä parasta huolimatta Ossin vihjailuista sadepilvet eivät liittyneet minuun, koska täällä on reilusti yli 20 astetta lämmintä ja upea auringonpaiste.

Alkuviikon olen viettänyt Starbucksissa käyttäen hyväksi ilmaista WLANia, iloinnut korjatusta tietokoneestani, litkinyt loistavia latteja ja yrittänyt hiukan järjestellä elämääni. Alkaa olla viimeinen hetki laatia syksyn suunnitelmia, koska sunnuntaina ilmeisesti täytyisi luovuttaa Santiagon kämppä ja jatkaa matkaa. Jännää päästä reissaamaan, mutta on melko haikea olo jättää oikein mukavaksi muodostunut Santiagon elämä. Viimeinen kuukausi on ollut täynnä läksiäisiä, joista viimeiset pidetään, jo paljon pienemmällä porukalla, lauantaina mulle, Markukselle ja Ossille. Tosin Ossi ei enää ole paikalla, vaan jäi Las Lenasiin laskemaan ja jatkoi sieltä suoraan Buenos Airesiin välttäen näin jäähyväiset ja tän viikon lopputentit.
Sain juuri Ecuadorin Aiesec- ihmiseltä mailia, jonka mukaan voisin mennä sinne Guayquilin kaupunkiin harjoitteluun syys- ja lokakuuksi. Kaupunki on Ecuadorin suurin ja rannikolla. Vaikutti ainakin kuvien hauskalta paikalta. Harjoittelu on paikallisessa NGOssa, jolla on erilaisia mm. paikallista pienyrittäjyyttä tukevia projekteja. Pelkästään nettisaitin ja muiden tietojenperusteella on kuitenkin mahdotonta sanoa minkälaista paikan päällä työskentely itse asiassa on. Olen myös ollut yhteydessä Buenos Airesin Aieseciin, joilla pitäisi myös olla jotain harjoittelupaikkoja. Buenos Airesiin olisi helpompi mennä etenkin kuin siellä on syksyllä jo jotain kavereita. Luulen kuitenkin että kallistun Ecuadorin puoleen, on eksoottisempi ja myöskin halvempi paikka olla....

Jos siis tämä harjoittelu onnistuu, syksyn suunnitelma olisi seuraavanlainen. Tämän keksin eilen. Sunnuntaina lähden reilu kahdeksi viikoksi takaisin Las Lenasiin Argentinaan laskemaan. Toivottavasti hiukan paremmalla onnella tällä kertaa... Sieltä Santiagon kautta ylös Boliviaan, jossa Markuksen kanssa olisi tarkoitus reissata noin kuukaus ja toivottavasti päästä tekemään joku pidempi kiipeily/vaellusreitti. Boliviasta jatkaisin ylös Ecuadoriin harjoitteluun syys –ja lokakuuksi ja sieltä marraskuun alussa Peruun ja alemmaksi Pohjois Chileen, josta Santiagon kautta Buenos Airesiin ja sieltä jouluksi kotiin tai Itävaltaan, riippuen missä päin loppuperhe aikoo viettää joulua. Joo, siinä yksi suunnitelma. Kuten osa tietää mun suunnitelmat saattaa muuttua nopeastikin, joten katsotaan ensi viikolla uudestaan miltä lähitulevaisuus näyttää.. Päätöksiä harjoitteluista täytyy kuitenkin tehdä kohtuu pian, joten eiköhän tässä jotain asioita selviä nopeastikin. Yritän huomenna saada uusia kuvia blogiin ja flickriin.

Edelleen jumissa Argentinassa

2006-07-16T10:28:00.000-04:00

Viimeisten viikkojen reissaaminen ei ole sujunut kovinkaan sujuvasti. Olen edelleen jumissa Argentinasssa. Perjantaina lahdin Las Leñasista, koska lupailivat etta raja-asema Chileen, joka on ollut yli viikon suljettuna, saataisiin auki lauanataina. Perjanaitain Mendozaan meneavasa bussissa ei ollut tilaa, joten jain Malargueen, Leñasin viereiseen pikkukylaan yoksi ja lahdin lauantain aamubussilla viidelta kohti Mendozaa. Sanoivat rajan olevan auki ja sain lopulta lipun Santiagon bussiin. Luulin jo olevani voiton puolella, mutta bussi pysahtyi Uspallataan, rajan viereen, jossa odotettiin lahes kolme tuntia rajan avaamista. Mita ei ikina tapahtunut, joten bussi ajoi takas Mendozaan, jossa jonotettiin puolitoista tuntia lippujen palautusta. jeees... matkailu on mukavaa! Paivan saldo siis 16 tunnin bussissa istumisen ja odottelun jalkeen oli 400km etenemista. Tanaan luultavasti sama homma uudestaan. Kahdelta lahden taas yrittamaan...Onneksi repussa on pari uutta kirjaa ja sudoku -ristikoita :)

Viimeisen parin viikon aikana on kylla saanut kasvattaa karsivallisyytta. Rennon hengailun, raikkaan ilman ja itsemaaramani antibioottikuurin avulla oon kuitenkin vihdoin saanut viimeiset pari kuukautta kestaneen flunssan pois. Toivottavsti ei tuu heti takas Santiagon smogissa.
Koska Las Leñasin laskut jaivat puolitiehen taytyy sinne ehdottomasti palata. Loysin kampan, josta joutuu kylla maksamaa 70 Argentinan pesoa yo, joka on melkein 20 euroa. Todella suolainen hinta Argentinassa, mutta halvin mita koko keskuksesta loytyy. Myoskin hissiliput on ihan euroopan hinnoissa, joten hiihtaminen taalla on todellakin luksushuvia. Mun budjetoinnin mukaan korkeintaan kuukauden laskemiseen olisi rahaa, syoden pastaa ja tonnikalaa. Voi olla totutttelemista, kun oon viimeisten kuukausien reissailun aikana tottunut syomaan vaan ulkona. Taytyy vahan vahan budjetoida myos paivittaisia menoja, jos haluun tehda kaikki suunnittelemani reissut. Taitaa myos olla hiukan opintoainaa nostamatta....
Toivottavasti seuraavan kerran kirjoitan Chilesta ja koska tietokonekin on korjattu saan luutavasti lisattua kuvia blogiin ja flicriin.
Ja nyt bussiterminaaliin.. Chau!

Lunta odotellessa...

2006-07-10T15:21:00.000-04:00

Eipa oo taaskaan vahaan aikaan tullu kirjoiteltua. Koko kesakuu on kulunut jalleen seikkaillessa ympari Argentinaa ja Chilea.
Talla hetkella oon Argentinassa Las Leñasin hiitokesksessa jumissa, koska raja-asema Chileen on suljettu enka paase takaisin Santiagoon. Ollaan hengailtu taalla Ossin kanssa reilu viikko ja odoteltu lunta. Laskupaivia on ollut jopa nelja. Aluksi ei ollut lunta ja sen jalkeen on tullut hiukan liikaakin. Mesta on tosi siisti ja varmaan jaan tanne ainakin osaksi lkautta. Viela ei olla paasty koittamaan kuuluisaa Etela-Amerikan kuivaa puuteria, mutta lunta tulee ja ilman seljetessa loytyy paljon loistavii offareita ja vahan jengia, jotka laskee niita!!
Ongelmana tallahetkella on, etta mun pitaisi paasta Chileen tekeen muutama tentti, pitaa laksiaiset ja pakata loput kamat kampasta. Raja-asemalta ilmoitetaan vain sen olevan suljettu toistaiseksi, joten ei nayta kovin hyvalta.
Viimeisten paivien myrskyn aikaan meista on tullut hengailun ammattilaisia. Asutaan 15 kilsaa keskuksesta pienessa refugiossa, jossa ei kuuulu kannykka ja viimeiset kolme paivaa koko las Leñasis ei oo toiminu netti, kun myrsky kaato sateliitin anetennin, tai jotain. Melko eristyksessa siis ollaan.... No viimeinen kuukaus on ollut niin taynnan menoa, etta ehka pieni pakkorauhoittuminen tekee hyvaa?!? Ehka.. kohta jos ei paase laskeen menee hermot....

Kesakuussa oltiin yks pitka viikonloppu koulun kanssa Uspallatassa, Argentinassa harrastamassa erilaisia turismo aventura-aktiviteetteja. Ohjelmana kuului pieni vaellus Agoncagua puistossa, kalliokiipeilyy (superhauskaa), ratsastusta, jeeppiajeluu yms. Asuttiin hostellisaa ja koulu maksoi kaiken.. Jees!

Kun hiihtokauden alkaessa Santigon hiihtokeskuksissa ei olllut lunta, lahdetttiin Ruthin kanssa kohti etelaa Thermas de Chillaniin avamaan laskukautta. Ensimmaisen paivan vesisateessa laskun jalkeen oli kaks loistavaa laskupaivaa auringon ja puuterin kera :)

Surullisesti siis Santiagossa oloaika alkaa olla lopuillaan ja monet kaverit on jo lahteneet. Lukuunottamatta seuraavan kuukauden laskusuunnitelmia , syksyn ohjelma on viela suhteellisen auki.Aiesecin kautta olen hakemassa harjoittelupaikkoja ja tallahetkella hyvalta idealta tuntuisi matkustaa pari kuukautta Perussa ja Boliviassa, jonka jalkeen pari kuukautta harjoittelussa. Kotiin olisi tarkoitus palata jouluksi, ellei rahat lopu ennen sita.

Argentina!!!!

2006-06-09T14:33:00.000-04:00

Sorry, on ollut supertiivistä elämää viimeiset pari viikkoa ja blogin päivitys on jäänyt hiukan vähemmälle...
Mutta vihdoin pari viikkoa siten otin itseäni niskasta kiinni, istuin neljä päivää putkeen kotona ja uskomatonta mutta sain gradun valmiiksi ja lähetettyä proffalle. Valmiiksi siis tässä tapauksessa tarkoittaa vielä yhtä tarkistuskierrosta, mutta viimeinen lause on nyt kirjoitettu!!!! Hallelujaa! Tätä hetkeä oon odottanu istuessani epätoivoisena Katajanokalla tyhjässä toimistossa myöhään illalla miettien etten yksinkertaisesti ole kykenevä tekemään työtä... Niin tietenkin pitäisi odottaa hyväksyntää ja numeroa ennen juhlimista, mutta koska yleensä löydän helposti syitä juhlia, olen viimeiset kaksi viikkoa käytännössä käyttänyt gradun juhlimiseen!! Arvosanan tullessa voin sitten itkeä tai juhlia uudestaan.....
Kyseinen juhlinta aloitettiin perulaisessa ravintolassa vahvalla suomalais-chileläis joukkueella. Illan aikana juhlatunnelma nousi huippuunsa kun saatiin uutiset Lordin murskaavasta voitosta. Useiden piscolien (paikallinen piscoa ja cokista sisältävä drinksu,)ahkeran biletyksen ja jatkojen jälkeen päästiin kotiin aamubussilla.

Päätin viela palkita itseni puolentoista viikon lomalla Argentiinaan.Otettiin kaksi viikkoa sitten hyvien kavereideni itävaltalaisen Ruthin ja hollantilaisen Rimken kanssa bussi Andien yli Argentiinan puolelle Mendozaan. Nopeasti meille selvisi kaksi suurta eroa Argentiinan ja Chilen välillä: kaikki on puolet halvempaa ja argentiinalaiset miehet ovat erittäin hyvännäköisiä. Kolme päivää Mendozassa käytettiin erittäin tehokkaasti, jopa Kikin aktiivilomien mittapuun mukaan. Perjantaina tutustuttiin kaupunkiin ja seikkailtiin paikallisilla busseilla kiertelemässä kaupunkia ympäröiviä viinitiloja. Illalla loistavan illallisen jälkeen, löydettiin tanssit vanhasta teatterista. Tunnelma oli uskomaton! Hämärän keltaisen valaistuksen alla, teatterin kauniissa salissa tanssittiin juuri sitä kuuluisaa argentiinalaista tulista tangoa. Hetken katselun jälkeen päästiin mekin tanssimaan. Kärsivällisesti koko illan meitä tanssittivat keski-iältään noin 70 -vuotiaat argentiinalaiset papat. Lopulta neljältä aamulla meidän oli pakko luovuttaa, seuraavan aamun vaellusretken takia. Tanssit olivat vasta neljältä päässeet vauhtiin....

Seuraavana aamuna kahdeksalta lähti bussi vuorille, jossa tehtiin pieni vaellus (jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi) ja raftattiin, siis laskettiin kumiveneellä koskea. Superhauskaa!!

Argentiinalaisittain päästiin illalliselle vasta puoli kaksitoista, eikä maltettu olla hiukan tutustumatta paikalliseen yöelämään, koska seuraavan aamun aktiviteettina oli riippuliitoa, jäivät myös lauantain yöunet lyhyiksi. Suht nopeasti kyllä aamulla lähti unihiekat silmistä, kun tajuttiin olevamme jeepissä menossa pientä polkua ylös vuoren huipulle, josta pitäisi hypätä varjon kanssa alas. Itse hyppäämisen jälkeen riippuliitäminen ei ollut lainkaan pelottavaa. Ihan rauhallista liitelyä. Loistava fiilis. Lentäminen on ehdottomasti jees!

Ei maltettu vielä lähteä Mendozasta, vaan jäätiin vielä sunnuntai-illaksi tangoamaan ja aamuyö tanssittiin lattarihittejä paikallisten oppaidemme kanssa. Kuudelta hostelliin, seiskalta bussiin, tytöt lähti takas Santiagoon ja minä suuntasin kohti Buenos Airesia, 18 tuntii bussilla, nukkuen koko matkan.

Noin vuorokauden nukkumisen jälkeen olin toipunut Mendozasta ja valmis tutustumaan Buenos Airesiin. Mieletön kaupunki! Santiagoa paljon kauniimpi ja puolet halvempi. BA:ssa oppaina toimivat Vivian, hollantilainen kaveri Santiagosta ja Simo, joka on BA:ssa vaihdossa.

Todella luksusviikko! Päivät kävellen ympäriinsä tutustuen kaupunkiin, istuen kahviloissa, yöt ahkerasti tutustuen paikalliseen yöelämään, loistavia illallisia, paljon shoppailua, kampaamot, manikyyrit yms ei maksa juuri mitään. Niin siistii, pystyy shoppaa pienis butiikeissa henkkamaukka hinnoilla!!! (Täytyy kyllä tulla ennen kotiinpaluuta Buenos Airesin kautta ja täydentää vaatevarastot!)

Sunnuntaina sitten koitti paluu arkeen. 22 tuntii bussissa, jälleen nukkuen, myöskään BA:ssa ei juuri ehtinyt nukkumaan. Maantaipäivänä paluu kylmään ja sateiseen Santiagoon. Sade on kyllä positiivista, koska laskukauden alkuun on enää reilu viikko. Nyt suunnitteilla, jos vain pystyn vielä olemaan pois koulusta, reiluviikon laskureissu Las Lenasiin, takaisin Argentinaan. Näillä näkymin juhannus siis vietetään, toivottavasti, puuterintäyteisten vuorten rinteillä. Pitää kartoittaa minne kannattaisi mennä laskemaan loppu heinäkuuksi ja elokuuksi. Viimeiset tentit on heinäkuun puolessa välissä, joten pikkuhiljaa pitäisi alkaa hiukan suunnittelemaan minne päin suuntaan seuraavaksi. Santiagoon en luultavasti jää. Smog on ollut viimeisen kuun niin pahaa, et oon viimeisen kuukauden ollu kokoajan vähän kipee.
Kunhan paasen oman koneeni kanssa nettiiin lisaan kuvia reissusta ja yritan jatkossa kirjoitella hiukan useammin. Chau!!

Carreteando...

2006-05-09T15:31:00.000-04:00

Kun edelliset pari viikonloppua oli vietetty enemman vuorimaisemissa, raittiissa ilmassa, oli viime viikonloppuna selkeasti aika ottaa takaisin liian terveelliset elamantavat. Perjantaina aloitettiin juhliminen loistavalla ravintolaillallisella, jatkettiin bileisiin 11 sta kerroksen kattohuoneistoon, josta oli upeet maisemat Santiagon yli ja yon vikat tunnit kuluivat tanssilattialla, joissain hiphopbileissa... Siistii, kotiin saavuttiin noin 6.30.
Onneksi lauantaina oli henkisen heraamisen vuoro. Kahdelta oli innolla odottamamme Dalai Laman luennot. Olotila ei ehka ollut vastaanottavaisin, mutta oli upeaa nahda yksi idoleistani livena. Luentojen aiheena oli the Power of Compassion, ei ikina tee pahaa muistutttaa itseaan laheisten huomioimisen tarkeydesta!! Seuraavaksi taytyy etsia muutaman Dalai Laman kirja kasiin.
Koska edellisesta illasta oli jaanyt tanssijalka paalle (taalla bileet on yleensa koko illan jonkun himassa, joten en ollu mitenkaan liikaa tutustunut Santiagon yoelamaan), piti myos launatai-iltana lahtea ulos. Jaksettiin juhlia taas koko yo ja viela menna katsomaan auringonnousua Santiagoa ymparoivien vuorten takaa uusien ystaviemme kampan kattoterassille. Kotiin paasin yhdeksalta sunnuntaiaamuna... Onneksi ensi viikonloppuna on taas ohjelmassa muutama vaellus, ettei mene liian holtittomaksi elama. Nyt salille ja ilta kotona, ah niin ihanan gradun, kanssa.(Ehka valmistuis jo talla viikolla?!?!)

Lisää vuorikiipeilyä

2006-05-04T20:17:00.000-04:00

Aivan loistava viikoloppu taas Cajon de Maipossa, jossa oltiin jo kerran pari viikkoa sitten.Lahdettiin perjantaina setsemalta koulun pihalta 70 muun Turismo adventura- opiskelijan kanssa. Perjantaina oli kurssien eka vaellus. Jengi ei kaikki todellakaan ole mitaan vuori-ihmisia ja monelle oli eka kerta vaeltamassa, joten kaikien 70 raahaminen yli 3000 metrin korkeuteen kesti jonkun aikaa.... Vuorimaisemissa, esitettiin neljan hengen ryhmissa edellisella viikolla oppimiamme ensiaputaitoja. Meidan ryhman tehtavana oli luunmurtumat, joten loistavasti Markuksen kanssa pelastettiin Ossin jalka sitomalla sauvat sen ymparille, chilelaisen vahvistuksemme Michelin selittaessa tapahtumia. Michel ystavallisesti myos kirjoitti ryhmamme raportin. Ilmeisesti luottamus intercambioiden (vaihto-oppilas) osaamiseen ei ole jarin suuri... Oli kuitenkin hieno vaellus.
Koska seuraavana aamuna oli seuraava kiipeilyreissu opettajamme andikerhon kanssa melkein samaasa paikassa, jaatiin Cajon de Maipoon yoks. Meidat jatettiin bussista pilkkopimeelle itelle ja sanottiin et ajettiin vahingossa kylan ohi, jos oli leirintaalue. Vahan ihmeteltiin kun ei nakynyt yhtaan valoa koko mestassa. Loydettiin kuitenkin kyla ja leiripaikka. Seuraavana aamuna oli mukava heratys kun paikallinen leirintaalueen per***n koira oli repinyt ja syonyt mun kaikki hiirten takia puuhun ripustamani ruuat! Onneks kylassa oli pieni kauppa auki ja sain uudet evaat.

Lauantaian kiivettiin noin 1000 metrii ylöspäin 3000 metriin leiriin, josta seuraavana aamuna kuuden jälkeen lähdettiin valloittamaan Dente de Diablo- huippua. Oli aivan upea päivä!! Pieni pettymys oli kun ei ihan saavutettu 3900 metristä huippua. 2oo metriä ennen olosuhteet meni niin huonoiks (loppu oli lumen sijasta puhdasta jäätä, eikä meillä ollu kamoja mennä sitä ylös) et ois ollu liian vaarallista jatkaa. Tyhmää... Päästiin vasta kahdeksan jälkeen takas leiriin, josta vikat puolitoista tuntii käveltiin pimeässä. Vähän harmitti etten ollu raaskinut ostaa päälamppua. Oli siis reilu 13-tuntinen päivä, mutta superhauskaa!!

Seuraavana aamuna vaellettiin takas alas ja lähettiin kohti Santiagoa. Vappupäivä siis alkoi kolmen tunnin vaelluksella. Mutta onneksi Santiagon suomalaiset ystävämme oli koonneet piknik-eväät ja porukan valmiiksi, ja hienosti tunnissa saatiin neljän päivän hiet pestyy, itsemme puistoon ja kuohuviinilasit käteen..

Fiesta en nuestra casa

2006-04-25T15:30:00.000-04:00

Nyt yritän pinnistää viimeisiä graduvääntöjä... yök! Oon vietänyt koko kauniin aurinkoisnen päivän koululla. Tylsää viilaamista, jota vois jatkaa ikuisuuksiin, mut ehkä ens viikolla saisin lähetettyä työn. Toivottavasti...
Viikonlopuna oli tupari, joissa oli mukava sekoitus vaihtareita ja meidän chileläisiä koulukavereita.

Chileläisillä oli omat musat mukana ja kunnon biletys käynnissä. Vissiin vaan vähän mogattiin kun lähettiin baariin joskus kahden aikaan ja suuri osa chileläisistä lähti kotiin, kun niillä ei ollu varaa tulla mukaan. Ei tajuttu et tääl on ilmeisesti tapana ennemminkin juhlii koko ilta bileissä. Me taas kunnollisina suomalaisina ajateltiin et naapurin vanhempi pariskunta ei välttämättä arvosta läpi yön kestävii bileitä....

Santiagossa on edelleen päivisin reilusti yli 20 astetta lämmintä. Sunnuntaina toivuttiin tupareista piknikillä loikoillen ja suunniteltiin muutaman uuden suomalaisen tuttavuuden kanssa missä olisi hyvä järjestää vappupiknik.

Tänä iltana on meidän kiipeilyseuran (johon nyt ilmeisesti kuulutaan opettajan kutsuttua meidän kiipeilyreissulle mukaan) palaveri, jossa suunnitellaan ens viikonlopun dentes de diablon valloitusta. Toivottavasti vaan paranen ennen sitä. Sain inhottavan flunssan viime viikonloppuna, jota yritän saada kuriin syömällä erivärisiä chileläisiä ihmepillereitä.

Vuoria ja grillibileita

2006-04-20T12:24:00.000-04:00

Tulin just contexto sociopolitico-kurssin tentistä, jossa piti selittää Chilen osuutta globalisoitumisprosessissa, luonnollisesti espanjaksi ja verrata kolmen tieteellisen artikkelin näkökulmia (joita en ihan ehtinyt lukemaan). Luulen et opettajalla on melko hauskaa mun vastausten kanssa. Aamun kurssi on kauemmalla kampuksella. Jonne matka keltaisilla busseilla kestä yli tunnin aamuruuhkassa. Bussit on melko mielenkiintoisia, ruuhka-aikoina aivan täynnä jengiä ja tyypit roikkuu ovista puoliks ulkona kuskien kaahatessa täyttä vauhtia.
Viime viikonloppu vietettiin Cordilleereillä, Cajon de Maipossa, vaeltaen ja telttaillen luksus vuorimaisemissa. Vuokrattiin myös hevoset ja käytiin katsomassa yhtä tulivuorta ratsain. Hevoset ei ehkä kyllä olleet maailman vireimpiä, mutta oli hauskaa. Loistava viikonloppu päättyi sunnuntain asadoon (grillibileisiin) meidän urheilukurssin opettajan, Ximenan, landelle, joka oli kutsunu koko luokan sinne. Luksus aurinkoa, bisseä ja grillilihaa. Mäkin oon pikkuhiljaa sopeutunut lihansyöjäksi, joka helpottaa kyllä hiukan elämää.
Liikuntakurssin opettajan mies on vuoriopas ja saatiin Markuksen ja Ossin kaa kutsu niiden kiipeilyreissulle huhtikuun vikaks viikonlopuks. Mennään kiipee joku noin 4000m huippu, jonka nimi on Dente de Diablo, muuta ei ole vielä oikeen selvinnyt. Jännää...

Ens viikonloppu on eka viikonloppu ku ollaan kaikki kolme Santiagossa, eli vihdoin voidaan järjestää tuparit. Voi tulla aika mielenkiintoista kun ollaan kutsuttu aika erityyppistä porukkaa. Chileläiset kaverit on suurimmaks osaks meidän turismo adventura –kurssilta, tosi mukavaa jengii, joiden keski-ikä on ehkä hiukan alle 20. Välillä tunneilla meno on kuin yläasteella... Lisäks kavereihin kuuluu vaihtelevasta erimaalaisia lähinnä vaihtareita, muista yliopistoista.
Aika on kulunu supernopeesti! Vaikka ei oo kouluu kuin kolmena päivänä viikossa, kokoajan tuntuu riittävän tekemistä... Gradua oon yrittänyt saada viimeisteltyä ja tehnyt deadlinen itselleni tän kuun loppuun, joka on siis tasan kuukauden jäljessä edellisestä aikataulusta. Saa nähdä miten käy...Espanja sujuu koko ajan hiukan paremmin. Aloitin eilen espanjan tunnit, jotta oppisin kieliopin kerralla oikein.
Koht täytyy lähtee takas koulun. Tänään acondiciamento fisica- kurssilla on ilmeisesti ohjelmassa ensiapua. Illalla meille on tulossa jengii syömään ja varmaan lähdetään jonnekin ulos.
Chiao!

Yritys palata arkeen....

2006-04-06T17:57:00.000-04:00

Vihdoin sain sen tehtya! Tana aamuna avasin gradun uudestaan ja yritan saada sen kokonaan ikuisiksi ajoiksi pois huolien/tekemattomien toiden listalta. Koska lupasin proffalleni lahettaa sille viimeisen version tyosta maaliskuun aikana, oli ehka viimein aika tehda asialle jotain. Vaatii jonkun verran hiomista, mutta vahemmaan kun olin odottanut. Toivottavasti saisin homman tehtyy tan kuun aikana. Oon hienosti omaksunu latinalasamnrikkailaisen rennomman otteen elamaan, joten mitaan ei tule tapahtumaan liian nopeasti...
Vihdoin olen saanu kaikki myos kurssit yms. sahlattya, joten voi alkaa orjentoitumaan jonkinlaiseen normaalielaman. Johon siis kuuluu koulua kolmena paivana viikossa, joista puolet on acondiciamento fisica -kurssia. Loistava kurssi, aerobic -tunteja, salia, lenkkeja, vaelluksia seka teoriaosuuteen kuuluu treeniohjelman tekoa, ravinto-oppia ja mika hauskinta ensi viikon kokeeseen tulisi osata KAIKKI ihmisen luut ja lihakset espanjaksi... Joo, tulee hauska viikonloppu. Taytysi varmaan aloittaa opettelemalla ruumiinosat espanjaksi. Saattaapi jaada tyhja paperi....
Arkeen paluu tarkoitti myos lenkkeilyn aloittamista. Santiagon ylla on kokoajan smog-pilvi, joka tekee ulkourheilun vahemman mielyttavammaksi. Yritan viela testailla kuinka hyvin rasitusastmani kestaa saastelenkkeilya. Lenkin jalkeen tuntui kuin keuhkot olisi olleet taynna hiekkaa, joten saa nahda pitaako sousiolla etsia sisakuntosali. Ehka viela pari yritysta, jos keuhokoja voisi hiukan karaista.

Matkakertomus Patagoniasta

2006-04-06T17:35:00.000-04:00

Reissu Chilen eteläiseen kärkeen sujui loistavasti. Lähdettiin matkaan vajaa pariviikkoa sitten hollantilaisen Rimken kanssa. Ensimmäiset viisi päivää vietimme Torres del Paynessa vaeltaen. Valmistautuminen vaellukseen oli yllättäen jäänyt viime tinkaan ja jouduttiin vielä viimeisenä iltana kymmenen aikaan juosta ympäri Puerto Natalesia, pieni kaupunki puiston lähellä, etsimässä kaasua keittimeen yms. muuta pientä tarpeellista.

Saatiin kuitenkin kamat kasaan ja lauantaina aikaisen herätyksen ja parin tunnin bussimatkan jälkeen päästiin lopulta W:n alkuun. W on luonnonpuiston yleisin vaellusreitti, joka tekee W-mallin kahden laakson ja Gray-jaatikon kanssa. Ensimmäisenä päivän kiivettiin rinkat selässä ylös ensimmäiselle leiripaikalle, josta oli vielä noin tunnin nousu kivilouhikossa ylös kuuluisien (ainakin Chilessä) Torresien (kolme kivipatsaan mallista vuorta) juurelle. Tarkoituksena oli herätä seuraavana aamuna puoli kuudelta ja kiivetä ylös pimeässä ja katsomaan auringon nousua ja sen värjäämiä huippuja. Onneksi kiivettiin ylös myös varalta samana iltana, jolloin ilma oli kirkas ja päästiin näkemään mahtavat huiput, koska seuraavan aamun superaikainen herätys ja pimeässä kiipeäminen ei ollut kovin palkitsevaa. Huomasimme aamun valjetessa (olimme siinä vaiheessa jo kiivenneet ylös) huippujen olevat täysin pilvien peitossa, eikä auringon nousun väreistä ollut tietoakaan.

Päivä kirkastui hiukan myöhemmin ja jatkoimme alas laaksosta mielettömän ja kohti seuraavaa. Maisemat vaihtuivat kokonaan ja päivä vaellettiin turkoosien järvien rannoilla. Onnistuttiin myös bongaamaan pari kotkaa ja korppikotkaa. Vihreät vuoret ja turkoosit järvet olivat kuin jurrasic parkista ja pystyi helposti kuvittelemaan t-rexit ja muut dinosaurukset näihin maisemiin. Patagoniasta on vissiin löydettykin paljon dinojen fossiileita...

Kolmantena päivänä kiivettiin keskimmäiseen Vallee Francian, josta avautuivat mielettömät näkymät sekä vuorille ja jäätiköille että edellisen päivän vaellusreitin järvialueelle. Päivä oli aivan upea, mutta kun päästiin seuraavalle leirinta-alueella oltiin kävelty ja kiivetty yli kymmenen tuntia vain kahden lyhyen tauon kanssa ja melko väsyneitä retkeilijöitä. Vietettiin kuitenkin hauska ilta uusien kavereiden brittien Jamesin, Alexisin ja Markin sekä ranskalaisen Julienin kanssa.

Loput kaksi päivää käytettiin viimeiseen W:n sakaraan, Grey-jäätikkölle ja takaisin vaeltamiseen. Taaskin aivan uudet upeat maisemat ja mielettömän iso jäätikkö. Välillä tosin tuuli niin kovaa, että sai todella taistella päästäkseen eteenpäin.

Palattuamme Puerto Nataliesiin vietettiin torstai päivä vaelluksen rasituksista toipuen ja perjantaina tehtiin kunnon bussituristimatka Perito Moreno-jäätikölle Argentiinaan. Oli lisää upeita maisemia ja todella suuri jäätikkö. Viime viikonloppu vietettiin Punta Arenasissa, Magallhaesin salmen suulla Olgan vieraina.

Maanantaina kahdeltatoista laskeuduttiin Santiagon kentälle ja kahdelta alkoi estructura merkada turistican tunti (ei ole vielä täysin selvinnyt mikä on sisältö), johon piti mennä, koska en ollut edellisille kolmelle keralle ehtinyt. Joten ei todella ollut pehmeä paluu arkeen... Santiagossa on edelleen 20-30 astetta lämmintä, jota taas osaan hyvin arvostaa palattuani kylmemmästä etelästä.

Patagoniassa

2006-03-30T20:08:00.000-04:00

Tultiin eilen takas Puerto Natalesiin viiden paivan vaellukselta Torres del Payne- luonnonpuistosta. Aivan mielettoman upea paikka!!! Vaellettiin yhteensa 78 km vuorilla, jotka on upeiden turkkoosien jarvien ja jaatikoiden ymroimia. Uskomattoman hienoja ja vaihtelevia maisemia. Teki todella hyvaa saada puhdistettua Santiagon saasteita pois raikkaassa vuori-ilmassa. Telttailu ja vuorielama sopii minulle loistavasti. Tavattiin myos loistotyypeja vaelluspoluilla. Kunhan paasen ensi viikolla takaisin Santiagoon laitan blogiin kuvia tarkempien selostuksien kanssa.
Tanaan ollaan toivuttu reissusta hengaillen hauskassa hostellissa ja huomenna olisi tarkoitus tehda paivan vierailu Argentinan puolelle Calafateen kattoon viela suurenpaa jaatikkoa... Viikonloppu ollaan Olgan (chilelainen kaveri, jonka tapasin Biarritzissa) kanssa Punta Arenasissa, jossa toivottavasti ehditaa viela nahda pingviineja, jotka juuri siirtymassa pohjoisemmaksi talven tielta ja syoda paljon hyvia merenelavia :)
Sain myos Purto Natalesin aussi hostellinpitajilta hyvia neuvoja hiihtopummailusta Chilessa...
Kirjoittelen lisaa kunhan paasen takas Santiagoon.
Chiao!

Hola de Santiago!!!

2006-03-23T12:26:00.000-04:00

Reilu kaksi viikkoa Santiagossa ja vihdoin sain avattua luvatun blogin!

Kolmisen viikkoa sitten sain melkein paatokseen graduni (odottaa edelleen taalla tietokoneella viimeisia korjauksia), jota tuskaisesti vaansin koko viime syksyn ja alkukevaan. Viimeistellakseni opikelu-urani ja opetellakseni espanjaa viela ennen pelattya tyoelamaan astumista lahdin vaihtoon Santiagoon Chileen.

Talla hetkella elama Santiagossa naytaa oikein hyvalta. Pienten saatojen jalkeeen saatiin Ossin ja Markuken (myoskin vaihdossa taalla, kunhan opin miten, laitan linkit niidenkin blogeihin, niin voitte seurata kommuunimme elamaa myos miehisesta nakokulmasta) kanssa hommattua mukava kamppa ja pikkuhiljaa alkaa kurssitkin olla valittuina. Paaasiassa kurssini ovat ohjelmasta nimelta Turismo Adventura. Jes! Kuka hullu lukee kansantaloustieteita kun voi opiskella vuorikiipeilya, raftingia, yms. lajeja!! Urheilutuntien lisaksi opettelen hiukan Chilen sosiopoliittista ymparistoa tai jotain sellaista ( toivottavasti selviaa hiukan tarkemmin, kunhan opin ymmartamaan supernopeaa espanjaa puhuvaa proffaa) ja jotain turismo-teoriaa.

Chilelaiset tosiaan puhuvat maailman nopeinta espanjaa ja jattavat usein puolet sanasta lausumatta. Kun saavuin Santiagon lentokentalle ja olin iloisesti puhunut ranskaa koko lentomatkan vierustoverini kanssa, en ymmartanyt sanaakaan mita taksikuski yritti selittaa... Ekat paivat oli todella epamaaraisen espanja-ranskasekoituksen sopertamista. Parin viikon jalkeen alkaa jo sujua ja eilisissa bileissa muutaman viinilasin jalkeen puhuin jo "sujuvasti", ainakin omasta mielestani.

Meidan koulussa on vain kaks muuta kolumbialaista vaihtaria , joita ei olla viela nahty. Eli ei oo mitaan organisoitua vaihtarimeininkia ja kaverit taytyy loytaa chileilaisista opiskelijoista, jotka kyllakin on jonkun verran nuorempia. Hostellissa tutustuttiin muutamiin mukaviin typpeihin, jotka on myos vaihdossa taalla. Meidan kampan missiona onkin viimeisen viikon ollut chilelaisten kavereiden loytaminen ;) Alkoi hyvin, ma tutustuin heti taksikuskiin, Markuksen hyva frendi on laheisen lehtikioskin pitaja ja Ossin sai kaveriksi naapurin mummon( ja sen koiran), jolta se lainas avaimia. Myos erittain laheiseksi ystaviksi (siis ollaan puhuttu enemman kun kaks kertaa) on tulleet meidan vuokranantaja, koulun vaihtokoordinaattori ja espanjan opettaja. Joo... Kurssien alun myota ollaan viime paivina tutustuttu myos opikelukavereihin :)
"Sujuva espanja" vain rajoittaa hiukan puheenaiheita....

Ma otan aktiivisenalun opiskeluun ja lahden tana iltana Patagoniaan kymmeneksi paivaksi. Yhden hollantilaisen tyton kanssa lennetaan tana iltana Punta Arenasiin, joka on noin 3000 km etelaan Santiagosta. Tarkoituksena ois menna vaeltamaan kuudeksi paivaksi Torres del Paine- nimiseen luonnonpuistoon, jonka pitais olla todella upea paikka. Punta Arenasissa asuu myos Olga, chilelainen kaveri johon tutustuin muutama vuosi sitten Biarritzissa.